Suru-uutisia

Ensimmäisenä pahoitteluni, että olen "kadonnut" tutkalta. Nyt minulla on vain ollut todella hyvä syy. 

Mieheni, Make, siirtyi pois tästä maailmasta perjantai-iltana ja olen ollut nyt todella kiireinen järjestellessäni hänen hautajaisiaan ja perunkirjoitustaan. Enempää en tässä vaiheessa halua asiaa avata, mutta sanotaan, että kaikki tapahtui todella nopeasti. Onneksi ehdin nähdä häntä ennen kuin oli liian myöhäistä. Suru on aivan valtava ja edelleen sitä on suht vaikea käsittää. Monet juhlat on tullut järjestettyä, nyt olisi sitten viimein hautajaisten vuoro...

- Jaana

Pikaloma Paltamossa

Saatiinhan sitä vihdoin ja viimein otettua uusia kuvia!!! Inhoan kuvattomien blogitusten tekoa ja vihdoin ja viimein oli jotain mitä kuvata! Loppiaisen kunniaksi olen ottanut peräti kolmen päivän vapaan, josta eilinen päivä vietettiin mökillä. En voi edes kuvata, miten ihana on päästä mökille kun siellä on paljon lunta ja vielä aurinkoakin! Ihana! 

Täytyy sanoa, että se kyllä ihanasti nollasi torstai-perjantai välisen yön junareissun. Koska Kajaaniin ei nähtävästi kulje suoraa junaa enää yöllä, täytyi minun matkustaa Tampereen ja Oulun kautta Kajaaniin. Matka kesti kokonaiset 11,5 tuntia! Voin vain todeta, että sellaisella matkalla törmää kyllä kaiken maailman hulluihin! Huh-huh! Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana oli jo eräs kulttuurilliseen vähemmistöön kuuluva kansan edustaja käynyt ruinaamassa lippurahat. Kun puolen yön aikaan pääsin Oulun junaan, makasi junan lattialla eräs hiukan rähjäisemmän näköinen mies, joka kuorsasi kilpaa junan mekkalan kanssa ja aina välillä kylkeä siellä lattialla kääntäessään  pieraisi oikein mojovasti, että kaikki vaunun matkustajat kuulivat, jopa kuulokkeiden läpi.. Matkailu avartaa, ei voi oikein muuta todeta =D

Mutta huomenna olisi taas aamulla kello 4 lähtö Kajaanista kohti Espoota, työt kutsuu. Ihanaa alkavaa vuotta kaikille lukijoille ja ihanaa viikonloppua!

- Jaana 

Vaatimaton joulu

Niin vilahti joulu! Ei ehtinyt paljoa tehdä. Sen verran näin vaivaa, että katoin pöydän. Teemana oli tänäkin jouluna sama kuin viime vuonna eli karu Kainuulainen kauneus (mitä nyt isot kävyt olivat itse asiassa Teneriffalta... =D)

Kesällä marjanpoimintareissulla keräsin oksia ja puolukanvarpuja sekä muutamia pieniä käpyjä, joista kasasin sitten pöytäkoristeet. Ruokaan emme tänä jouluna hirvittävästi panostaneet emmekä edes joulukuuseen. Ei ollut isällä ja äidillä eikä ollut meillä alakerrassakaan.

Meillä oli siis sellainen vaatimaton joulu tänä vuonna. Mutta niinhän se menee, sitä mitä ei ehdi tänä jouluna tehdä, tehdään sitten ensi jouluna! Nyt sen sijaan, tämä tyttö keskittyy iki-ihanaan Ylpeyteen ja Ennakkoluuloon! IHANA!! Ja katson kun koirat tappelevat keskenään lahjaksi saaduista rustoluista... Mistä se johtuu, että aina kaverilla on parempi luu? =D

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille!

- Jaana

Uuden Kodin Kylpyhuonen hahmottuu

No Huh-huh!

Tarinaa olisi niin paljon etten tiedä mistä aloittaisin! 4 päivässä on ehtinyt tapahtua niin paljon! Aloitetaan vaikka alusta!

Eli maanantaina lähdimme Kuopioon rekrytoimaan uusia Ikealaisia. Enempää en asiasta sano, muuta kuin että tapasin aivan ihania ihmisiä! Kiitos heille jokaiselle! Aamusella käytiin myös hakemassa avaimet uuteen kotiin, jotka annoin samantien Makelle. Make pääsi siis tutustumaan uuteen kotiimme ennen minua. 

Päiväni oli pulkassa aikaisemmin kuin uskoin ja yritin soittaa Makelle monet kerrat. Makella oli akku loppunut kännykästä enkä saanut häntä mitenkään kiinni. Siinä sitten, hataralla muistikuvalla Kuopion kaupungista, lähdin etsimään keinoa päästä kotiin, josta en tiennyt kuin suurinpiirtein suunnan ja osoitteen. Räntäsateessa seikkailin pitkin Kuopiota kunnes löysin viimein oikean bussipysäkin ja bussin. Jokainen, joka vähänkään tietää minun temperamentin, voi kuvitella, että tässä vaiheessa räntäsadekaan ei hirvittävästi viilentänyt minun tunteita kun kihisin kiukusta kävellessäni korkokengissä sinne tänne. Onneksi bussipysäksiltä oli kotiin vielä muutamia satoja metrejä ylämäkeä, joten se sitten viimein hillitsi tunteita eikä minulla ollut enää voimia kiukutella enempää =D

Viimein siis pääsin uuteen kotiin. En tiennyt olisiko pitänyt olla iloisesti yllättynyt vai pettynyt, kun asunto olikin aika hyvässä kunnossa. Olin haaveillut jo vähän sellaisesta huonompi kuntoisesta, jotta olisin saanut hyvällä omatunnolla kaadella seiniä jo valmiiksi. Valitettavasti kylppäri oli rempattu iki-ihanalla mintunvihreällä vuonna 2003 ja keittiö oli remontoitu laadukkaalla muovilla samaanaikaan. Periaatteessa siis OK, mutta silti... vielä ei siis kaatunut yhtään seinää, jäimme miettimään seuraavaa liikettä. 

Make kertoi, että hänellä oli ollut vähän seikkailua myös kun pääsi kotiutumaan. Koirat oli kaikki lähteneet sen kolmen eri ilmansuuntaan samantien kun auton oven oli aukaissut ja niitä piti sitten siinä keräillä. Juuri kun koirat oli saatu kasaan, oli kissa karannut ja juossut kuin persielle ammuttu karhu vain suoraan paniikissa ja alkanut huutaa sitten täyttä kurkkua jossakin vaiheessa. Meidän kissalla ei ole kovin paljoa tuota seikkailunhalua... Mutta ei se mitään. Sainpas kerrankin Elviirastakin sylikissan, kun se oli niin läheisyyden kaipuinen koko reissun ajan. 

Siskoakin nähtiin yksi päivä ja onnistuimme unohtamaan hänelle tulevat lahjat Kajaaniin.. tiedossa on siis Varkauden reissu vielä pyhien jälkeen. Samoin näin omaa Ihanaa kummityttöni Paukkua =D Voi kun oli kasvanut jo isoksi! 

Viimein kuin tulimme sitten kotiin, oli kotona odottamassa jos jonkinlaista kirjettä ja kirjasta. Eräs niistä kirjoista oli sitten Kamera -lehdeltä. He olivat laittaneet kaikille Vuoden kuvakilpailuun osallistuneille palkinnoksi kirjan, jossa oma kuva sitten komeili. Oli ihana, ja meidän kuva oli vielä todella isolla, IHANA!

Sitten vielä jotain muutakin ihanaa tapahtui töissä, mutta siitä en vielä kerro =D Pitäähän joulun alla olla aina vähän salaisuuksia! Siitä sitten joskus vähän enemmän!

Mutta kuikastaas vähän tuonne tulevaan kotiin. 

Alkuperäinen

Mitä tulee tapahtumaan

Ikea ostoslista =D

Inspiraatio

Mutta nyt, oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille!

4. adventti

Hiukan harmittaa, että vasta nyt, 4. adventtina, ehdin sytytellä ensimmäistä kertaa adventtikynttilöitä. Mihin ihmeeseen tämä kuukausi on oikein mennyt? Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta otin siitä kaiken mahdollisen irti. Istuin vain keittiönpöydän ääressä aamupalaa syöden, katsellen pihalle ja miettien kaikkea mahdollista. Nyt kun kerrankin ehti pysähtyä ja rauhoittua hetkeksi, ehti samalla myös kertailla kaikkea töissä oppimaa ja herätellä uusia kysymyksiä ja ajatuksia. Joten varoitus vain työkavereille Espooseen, minulla on paperilappu täynnä kysymyksiä ja heti tammikuun 2. päivä aion löytää niihin vastaukset!  =D

Täytyy sanoa, että jos eilen kehuin olevani jo hesalaistunut, on yksi asia, mitä olen kaivannut tosi paljon etelässä ollessani: lunta. Ei voi kuin vain allekirjoittaa jonkun jättämä kommentti siitä kuinka täällä "pohjoisessa" talvikin näyttää talvelta. Niin totta. 

Mutta nyt, oikein ihanaa viimeistä adventtia kaikille! Huomenna lähdemmekin Maken kanssa ajelemaan kohti Kuopiota ja aiotaan viettää yötä meidän uudessa kodissamme! En vain tiedä, missä me aiomme nukkua, ilmeisesti Make käy päivällä ostamassa patjat meille =D Kellarissahan olisi patjoja, mutta eihän niitä nyt voi mukaan ottaa... vanhoja ja kaikkee... =D

Seuraavaksi kuulumisia siis Savosta, siihen asti ihanaa illan jatkoa!

- Jaana

Kotiuduttu loppuvuodeksi

Ihmeellinen surun ja ilon sekoitus on vaivannut minua pari päivää. Torstaina oli viimeinen päivä tälle vuodelle Espoossa ja jostain kumman syystä pieni kaiheus jäi vaivaamaan minua. Olen tainnut helsinkiläistyä tässä kuukauden aikana pahemman kerran... Nyt sitten vietetään loppuvuosi kotiseudulla poislukien ensiviikon 4 päivää, kun lähdemme Kuopioon tekemään töitä.

Ja Kuopiosta puheenollen... Minulla on nyt koti Kuopiossakin! Keskiviikkona kello 11 minun puolestani tehtiin paperit Kuopiossa ja nyt siellä on avaimet odottamassa minun nimeni kanssa. Pääsisin viimein katsomaan tulevaa kotiani =D Edelleenkään nimittäin en ole tulevaa kotiani nähnyt! Nyt sitten todellakin muistaa, miksi käydä töissä, kun lainaa on niskassa enemmän kuin tarpeeksi!

Mutta ennen kuin arki koittaa, palataan takaisin tähän päivään. Oli aivan ihana aamu, pistin musiikin soimaan heti aamusta ja jammailin ja laitoin keittiötä joulukuntoon (samalla kun siivosin kotona olleiden jälkiä. Saanen lisätä, että niitä jälkiä oli sitten enemmän kuin olisin halunnut kotiinpalatessa nähdä. Taisi vähän hermokin mennä kun aloin perjantai-iltana siivoamaan...) Mutta nyt on joulu katettu olohuoneen puolelle! Koiratkin näyttivät tykkäävän. Niin ja yhdessä kuvassa vilahtaa minun uusi tukkakin, eilen päätin vielä vetäistä tukkani blondiksi, jotta älykkyys on samalla linjalla tukanvärin kanssa =D Muutos ei ole kovin dramaattinen, hitusen vain vaaleampi, eikä näin ollen mielestäni kovin suurta eroa, mutta jotain kuitenkin! Samassa kuvassa myös paljastuu, että hengailin pyjamassa vielä 11 aikaan aamulla =D Rakastan rauhallisia aamuja!

Santtu alkoi hermostua, kun herkkuja ei alkanut tippua, joten pisti sitten maate keskelle ruokapöytää. Kummia tapoja oppinut nämä koirat, kun olen ollut kaksi viikkoa pois... Mites se sananlasku menikään kissoista ja hiiristä... 

Mutta nyt oikein ihanaa lauantain jatkoa kaikille lukijoille ja tervetuloa "lukupiiriin" kaikki uudetkin lukijat! Ja kiitos kaikista kommenteista, yritän postailla vähän useammin, juttuahan riittäisi, mutta kameraa en oikein aina jaksa kantaa mukanani ja kuvattomia postauksia taas en viitsi tehdä! Mutta yritän parantaa tapani =D Mukava kuulla, että minua kaivataan! 

 - Jaana